Pihan kuivatus – vesi on pihan suurin vihollinen

Pihan kuivatus – vesi on pihan suurin vihollinen

Written by

in

Pihan kuivatus toimii kolmella asialla: maanpinta kallistaa joka suuntaan rakennuksesta poispäin, kattovedet johdetaan riittävän kauas syöksytorvien alta, ja sokkelin vierustäyttö on karkeaa materiaalia joka päästää veden läpi. Jos nämä kolme ovat kunnossa, salaojia ei välttämättä tarvita lainkaan. Jos ne eivät ole, salaojat eivät yksin pelasta tilannetta.

Vesi on pihan rakenteiden kannalta hitaasti vaikuttava ongelma. Se ei tee mitään dramaattista yhden kesän aikana, mutta se kerääntyy sokkelin vierelle, jäätyy talvella ja nostaa perustuksia. Samalla se kastelee alapohjaa, kuljettaa kosteutta seinärakenteeseen ja tiivistää maan niin, että kasvillisuus kuolee märimmiltä kohdilta. Vaurio huomataan tyypillisesti vasta sisätiloissa, vuosia sen jälkeen kun syy syntyi ulkona.

Hyvä puoli on se, että suurin osa korjauksista on lapiotyötä ja maansiirtoa. Kalliit ratkaisut tulevat kuvaan vasta, kun helpot on jo tehty. Siksi kuivatus kannattaa käydä läpi järjestyksessä: ensin pinta, sitten kattovedet ja vasta lopuksi maanalaiset putket.

Mistä tunnistat huonon kuivatuksen

Paras tarkistusajankohta on sadepäivä tai kevään sulamisaika. Mene ulos silloin kun vettä tulee, kävele rakennus ympäri ja katso mihin vesi menee. Lammikko sokkelin vierellä on suora todiste, eikä sen tunnistamiseen tarvita mittauksia. Ota kuvat, koska lammikko kuivuu parissa päivässä ja sen jälkeen asiaa on vaikea perustella kenellekään.

Kuivalla säällä merkit ovat hienovaraisempia. Sokkelin alaosassa näkyy tummaa kosteusrajaa tai valkoista kalkkihärmettä. Maalipinta hilseilee sokkelin alaosasta. Nurmikko on sammaloitunut tai märkä yhdellä seinustalla, kun muut ovat kuivia. Kiveys on painunut kuopalle juuri siihen kohtaan, mihin syöksytorvi purkaa. Yksittäinen merkki ei vielä todista mitään, mutta kolme samalla seinustalla kertoo jo selvän tarinan.

Katso myös rakennuksen ja maanpinnan suhdetta. Jos maa on nousemassa sokkelin yläreunan tasalle tai jo puuverhouksen alareunaan, kuivatus on ohitettu kokonaan. Tätä tapahtuu vuosien varrella huomaamatta, kun pihaan tuodaan uutta multaa, nurmikkoa korotetaan ja kiveyksiä rakennetaan vanhojen päälle. Sokkelin pitää näkyä, ja verhouksen alareunan pitää olla selvästi irti maasta.

Sisäpuolella oireet näkyvät alimmissa rakenteissa: kellarin tai ryömintätilan maakellarimainen haju, kostea nurkka tai irtoava jalkalista. Jos näitä löytyy, kuivatus on vain puolet työstä ja kannattaa tarkistaa myös kosteusvaurion merkit sisätiloissa. Haju on tässä luotettavampi mittari kuin silmä, koska se tulee rakenteesta eikä pinnasta.

Kallistukset rakennuksesta poispäin

Kallistus on kuivatuksen halvin ja tehokkain osa. Maanpinnan pitää laskea rakennuksesta poispäin koko sokkelin ympäri, usean metrin matkalla. Sopiva kaltevuus on sellainen, että se näkyy silmällä mutta ei haittaa kulkemista, ja se jatkuu tasaisena eikä muutu vastakaltevuudeksi muutaman metrin päässä. Kaltevuus tarvitaan myös nurkissa, jotka jäävät pihatöissä useimmin huomiotta.

Mittaaminen onnistuu pitkällä laudalla ja vatupassilla. Aseta lauta sokkelista poispäin, ja vatupassin kupla kertoo heti kummalle puolelle maa laskee. Tee mittaus joka seinustalta useasta kohdasta, koska piha on harvoin tasainen ja ongelma on usein yhdessä nurkassa. Merkitse mittauskohdat karkeaan piirrokseen, niin tiedät myöhemmin mistä kohdista arvot otettiin.

Korjaus on maansiirtoa. Sokkelin vierelle lisätään karkeaa materiaalia, muotoillaan kalteva pinta ja viimeistellään pinta sillä, mitä pihassa halutaan nähdä. Hienoa multaa ei kannata laittaa aivan sokkelin viereen, koska se pidättää veden. Karkea sora tai sepeli päästää veden alaspäin ja pitää seinustan kuivana. Sepelikaista toimii samalla myös roiskevesisuojana, joka pitää julkisivun alaosan siistinä.

Vastakaltevuus on tavallisin virhe. Piha laskee ensin poispäin, sitten nousee takaisin esimerkiksi laatoituksen, pensasaidan tai naapurin puolelle tehdyn pengerryksen takia. Vesi ei nouse ylämäkeen, vaan se jää siihen kuoppaan ja imeytyy maahan juuri perustusten vierellä. Sama ilmiö syntyy myös asfaltin reunaan ja autotallin edessä olevaan painumaan.

Salaojat: milloin tarpeen ja milloin ei

Salaojia tarvitaan, kun vesi ei pääse poistumaan maaperään riittävän nopeasti. Tiivis savimaa, rinnetontti jonka yläpuolelta valuu vettä, kellari tai maanvarainen lattia ovat tyypillisiä tilanteita, joissa salaojat ovat perusteltuja. Karkealla hiekkamaalla ja kevyesti perustetussa mökissä vesi voi imeytyä niin hyvin, että salaojaa ei tarvita lainkaan.

Salaojajärjestelmä on enemmän kuin putki. Siihen kuuluu reiällinen putki sokkelin anturan alapuolella, putken ympärillä karkea sora tai sepeli, suodatinkangas joka estää hienoaineksen tukkimasta sorakerrosta, tarkastuskaivot nurkissa ja purkupaikka jossa vesi todella poistuu. Jos purkupaikka on rakennuksen alapuolella olevassa kuopassa, järjestelmä ei toimi. Korkoasema on siis vähintään yhtä tärkeä kuin putken laatu.

Salaoja tukkeutuu tyypillisesti kahdesta syystä: suodatinkangas puuttuu tai on asennettu väärin, tai purkupaikan korkeus on väärä ja putki on pysyvästi veden alla. Molemmat ovat asennusvirheitä, eikä niitä korjata huuhtelemalla vaan kaivamalla. Kolmas yleinen syy on juuret, jotka tunkeutuvat putkeen liitoskohdista, erityisesti jos lähellä kasvaa pajua tai muuta kosteutta hakevaa lajia.

Tarkastuskaivot kannattaa käydä avaamassa kerran vuodessa. Jos kaivossa on vettä kesän kuivana aikana, putki ei vedä. Jos pohjalla on hiekkaa tai lietettä, kaivo pitää imuroida tai huuhdella. Tämä on viiden minuutin työ, jonka moni jättää tekemättä kymmeneksi vuodeksi. Jos kaivoja ei löydy pihasta lainkaan, salaojia ei välttämättä ole olemassa, vaikka vanhoissa piirustuksissa niin sanottaisiin.

Sadevesien ohjaus katolta eteenpäin

Katto kerää enemmän vettä kuin mikään muu pinta tontilla. Yhdestä syöksytorvesta purkautuu kaatosateella valtava määrä vettä samaan pisteeseen, ja jos se piste on sokkelin vierellä, mikään kallistus ei ehdi kuljettaa sitä pois. Tämä on syy siihen, miksi kosteusongelma löytyy usein juuri syöksytorven kohdalta.

Yksinkertaisin ratkaisu on syöksytorven alle asennettu loiskekivi tai betonikouru, joka johtaa veden muutaman metrin päähän. Tämä on halpaa, se toimii ja sen voi tehdä itse yhdessä illassa. Pidempi ratkaisu on maanalainen sadevesiputki, joka viedään sadevesikaivoon, imeytyskaivoon tai avo-ojaan. Imeytyskaivo pitää sijoittaa riittävän kauas rakennuksesta, muuten se vain siirtää ongelmaa metrin sivuun.

Sadevesiä ei saa johtaa salaojaan. Tämä on vanhoissa taloissa yleinen ratkaisu, ja se on väärä: rankkasateella sadevesi täyttää salaojaputken ja painaa veden takaisin perustusten viereen. Jos epäilet, että järjestelmät on yhdistetty, asia selviää tarkastuskaivoa katsomalla sateen aikana. Erottelu vaatii kaivamista, mutta se on halvempi kuin toistuva kosteusvaurio.

Räystäskourut kannattaa puhdistaa syksyllä lehtien pudottua ja keväällä hiekoitussepelin jäljiltä. Tukkeutunut kouru vuotaa yli juuri seinustalle, eli se tekee tarkalleen sen mitä kuivatus yrittää estää. Samalla kierroksella näkee, ovatko kourun kannakkeet suorassa ja onko kaato oikea. Talvella kannattaa seurata myös jääpuikkoja, koska ne kertovat kourun jäätymisestä ja veden ohjautumisesta väärään suuntaan.

Mitä kuivatuksen laiminlyönti maksaa

Kuivatuksen laiminlyönti ei näy laskuna vaan muissa korjauksissa. Sokkelin rapautuminen, maalin irtoaminen julkisivun alaosasta, routavauriot perustuksissa, kostunut alapohja ja kellarin seinän kosteusongelma ovat kaikki saman syyn seurauksia. Mikään niistä ei ole halpa korjata, ja useimmissa työ ulottuu myös sisäpuolen pintoihin.

Suhteet ovat selvät. Maanpinnan muotoilu ja syöksytorvien purkupaikkojen korjaus ovat pihatöiden halvimmasta päästä. Salaojien uusiminen on huomattavasti kalliimpaa, koska se vaatii kaivuuta sokkelin ympäri, materiaalien tuonnin ja pihan pintojen uusimisen päälle. Perustusten oikaisu tai sokkelin korjaus on vielä selvästi kalliimpi urakka, ja siinä vaiheessa myös asuminen voi häiriintyä.

Järkevä järjestys on siis halvimmasta kalleimpaan. Tee ensin kallistukset ja kattovesien ohjaus, seuraa tilannetta vuoden ajan ja katso poistuivatko oireet. Yllättävän usein poistuvat. Jos eivät, salaojien kuntoselvitys on seuraava askel, ja silloin kannattaa pyytää tekijä, joka mittaa korot kunnon laitteella eikä silmämääräisesti.

Mökillä ja vapaa-ajan asunnolla laiminlyönti maksaa vielä nopeammin, koska rakennus on kevyemmin perustettu eikä kukaan ole paikalla seuraamassa sulamisvesiä. Kannattaa tutustua myös siihen, miten mökin perustusten kunnon tarkistaa itse, sillä kuivatus ja perustukset ovat käytännössä sama ongelma kahdesta suunnasta katsottuna. Yksi kevätkäynti vatupassin kanssa riittää pitämään tilanteen hallinnassa.

Usein kysytyt kysymykset

Tarvitseeko piha salaojat?

Salaojat tarvitaan, jos maaperä on tiivis, tontti on rinteessä tai rakennuksessa on kellari tai maanvarainen lattia. Karkealla hiekka- tai soramaalla ja kevyesti perustetussa rakennuksessa hyvät kallistukset ja kattovesien ohjaus voivat riittää. Katso sadepäivänä, mihin vesi jää seisomaan, se kertoo tarpeen parhaiten.

Kuinka kauan salaojat kestävät?

Käyttöikä riippuu asennuksesta enemmän kuin putkien iästä. Oikein asennettu, suodatinkankaalla suojattu ja säännöllisesti huuhdeltu järjestelmä kestää vuosikymmeniä. Ilman suodatinkangasta tai väärässä korkeudessa oleva salaoja voi tukkeutua paljon nopeammin. Tarkastuskaivojen avaaminen kerran vuodessa kertoo tilanteen luotettavasti.

Mikä on oikea kallistus rakennuksesta?

Maanpinnan pitää laskea rakennuksesta poispäin selvästi ja tasaisesti useiden metrien matkalla, ilman vastakaltevuutta. Kaltevuuden pitää näkyä silmällä ja tuntua kävellessä. Tarkista se pitkällä laudalla ja vatupassilla joka seinustalta useasta kohdasta, koska ongelma on tyypillisesti vain yhdessä nurkassa.

Voiko salaojat asentaa itse?

Maanpinnan muotoilu ja sadevesien ohjaus onnistuvat omin käsin ilman muuta. Salaojien asentaminen vaatii kaivinkonetta, korkojen mittausta ja ymmärrystä siitä, mihin vesi puretaan. Virhe korjataan kaivamalla kaikki uudelleen, joten tämä työ kannattaa teettää tekijällä, joka mittaa korot vaaituskojeella.

Paljonko pihan kuivatus maksaa?

Hinta vaihtelee moninkertaisesti sen mukaan, mitä tehdään. Kallistusten korjaus ja loiskekivien asennus ovat halvimmasta päästä, salaojien uusiminen on kaivuutyön ja pintojen palauttamisen takia selvästi kalliimpaa. Pyydä tarjous, jossa kaivuu, materiaalit, putkitus ja pintojen viimeistely näkyvät erillisinä riveinä.